Toisinaan vastaan tulee levyjä jotka yllättävät todella massiivisesti. Union Jackin Pylon Pigs on täydellinen esimerkki tällaisesta! Yksi kaikkien aikojen suosikki labeleistani on Platipus, joka 90-luvun aikana ja vuosituhannen vaihteen tietämillä julkaisi kerta toisensa jälkeen nerokkaita Acid-Trancen, Goan ja Progressiivisen Housen klassikoita aina Robert Milesista lähtien. Union Jack on Platipuksen omistajan Simon Berryn toinen menestys projekti Art of Trancen lisäksi. Yhdessä Claudio Giusianin kanssa he julkaisivat klassikoita kuten Red Herring ja Two Full Moons and a Trout. Giusiani tunnetaan taas sooloartistina Terra Ferma -projektista (joka oli myös Platipuksen tallissa).
Olen aina ollut häpeämättömän melodisen musiikin ystävä ja Union Jack on yksi niistä vanhan koulukunnan artisteista jotka ovat tarjonneet mielettömän kauniita kappaleita innovatiivisen Trancen parissa. Siksi hämmästykseni olikin valtava kun törmäsin linkkiin tuoreeseen Union Jack kappaleeseen Papillon. Giusiani on poistunut Union Jackin riveistä ja tilalle on tullut toinen Platipus tuottaja Paul Brodgen (mm. pob). Edellisestä hyvästä Platipus julkaisusta on aikaa vuosia ja itseasiassa en ole kuullut oikeasti hyvää Trancea vuoden 2004 jälkeen.
Pylon Pigs on kuitenkin todella erinomainen albumi! Se tuo tavallaan mieleen 10-15 vuotta vanhemmat tuotannot, mutta päivitettynä tämän päivän tuotantostandardeihin. Varmaankin juuri tästä syystä levy kuulostaa todella tuoreelta. Papillon on itsestään selvä klubihitti, samoin Triclops, Blink ja Funnelwebkin. Kaikissa näissä on kuultavissa Simon Berryn tapa tehdä musiikkia erittäin musikaalisista ja melodisista lähtökohdista ja samalla keksiä uusia tapoja ilmaista hypnootista äänimaisemaa. Levyn tunnelma on kovin maksimaalinen mikä on myös monessa mielessä erittäin mielyttävää vuosien minimaalisen ilmaisun jälkeen.
Albumia tukemaan on tehty myös joukko kauniita ja toimivia downtempo-kappaleita kuten Submerge josta sain mielleyhtymiä Jarren Equinoxeen. Vowel ja The Dark Major lämmittävät myös vanhaa ambient-harrastajaa.
Toivottavasti tämä albumi asettaa uuden tason modernin Trancen tekijöille, sillä tusinatuotantoja on kuultu viime vuosina niin valtavasti, ettei ainakaan minulla ole ollut tarvetta seurata aktiivisesti kyseisen skenen tekemisiä. Platipukselta näyttää ilmestyneen joukko kokoelmia viimeaikoina, joten on syytä tarttua niihinkin lähitulevaisuudessa. Odotukset ainakin nousivat yllättäen korkealle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti